Kuuluuko Suomi todella länteen?

 

Oli hienoa seurata erinomaisesti junailtua  suurvaltapresidenttien Donald Trumpin ja Vladimir Putinin tapaamista. Suomi isäntämaana sai paistatella globaalissa median valossa kilpaa polttavan auringon kanssa. Oli hienoa olla suomalainen ja hengessa mukana, kun kaksi maailman johtajaa olivat rakentamassa rauhaa. Pitää uskoa ja toivoa, että hyvin onnistunut tapaaminen johtaisi nopeasti jatkotapaamisiin ja rauhan rakentamisen tielle. Sitä maailma odottaa. Toivoa sopii, että Suomi voisi isännöidä myös jatkossa.

Vai odottaako? Länsimainen media "analysoi" tuloksia jalkapallo-ottelun asteikolla. Kuka voitti ja monellako maalilla. Suomalainen valtamedia pani reippaasti on kortensa kekoon. Oli todella hienoa, että tapahtumia saattoi seurata livenä sekä kotimaisen että ulkomaiden median kautta. Ei tarvinnut turvautua  "mediasuodattimiin".

Median rooli ei ole kadehtittava, kun vastakkain on kaksi median kestojulkkista, jotka jakavat mielipiteitä sekä idässä että lännessä myös omissa maissaan.

Muutama havainto. Petteri Orpo sanoi joitakin päiviä ennen eilistä huipputapaamista, että Suomi ei ole puolueeton. Presidentti Niinistö jatkoi samalla linjalla ja perusteli mm. CNN:n haastattelussa miksi Suomi kuuluu länteen eikä ole siten puolueeton. EU:n jäsenyys, Naton kumppanuus ja monet kahden väliset sopimukset monen ison länsimaan kanssa todistavat sitä Niinistön mukaan. Unohtamatta isäntämaasopimusta.

Miksi tämä vakuuttelu ja todistelu, kun länsilehdistö suitsuttaa Suomen neuraliteettia? Tulee väkisin mieleen Kekkosen aika, jolloin vannottiin YYA-sopimuksen nimeen ja vakuutettiin, että Suomella on hyvät suhteet kaikkin maihin ja erityisesti Neuvostoliittoon.

Nyt näyttää kupit kääntyneen. Suitsutetaan hyvia suhteita länteen, joita tuskin kukaan epäilee. Entä hyvät suhteet Venäjään? Onko ne jo niin hyvät ja syvät ettei niistä tarvitse toitottaa joka käänteessä. Vai onko sittenkään? On hyvä pitää mielessä, että Suomella on voimassaoleva "YYA:n jatkosopimus" Venäjän kanssa Neuvostoliiton hajottua.

Neuvostoliiton aikana ja YYA:n voimassa ollessa Suomi oli itsenäisempi kuin nyt EU:n uskollisena jäsenenä ja Natokumppanina. Neuvostoliiton aikana Suomi vaurastui kaupalla, EU:n aikana olemme köyhtyneet. Maksamme vieläpä jäsenyyden ilosta yli 0.5 miljardia nettona joka vuosi Brysselin kassaan. EU:n Venäjäboikotissa mukanaolo maksaa myös puhumattakaan Kreikan yms. miljardien tukiaisista. Suomi velkaantuu lisää joka vuosi. Onko tämä tavoiteltua talouden itsenäisyyttä?

Ehkä sittenkin kannattaisi hakea roolia idän ja lännen välissä? Se onnistuu EU:n jäsenenä, mutta ei Naton. Voi myös kysyä onko Suomen pakko osallistua Venäjä-kauppaboikottiin  sokeasti EU:ta seuraten.

Suomi kuuluu henkisesti länteen , mutta kulttuurillisesti ainakin osittain itään. Maantieteellekään emme voi mitään. Olemme olleet yli 100 vuotta Tsaarin vallan alla. Eikä siinä huonosti käynyt. Kalliimmaksi tuli Ruotsin vallan alla.

Miksi emme hyödyntäisi sekä idän että lännen kulttuurin kokemustamme  rauhan ja sillan rakentajana idän ja lännen välillä. Eilen kokous oli hyvä esimerkki siitä.  Sillä tiellä olisi hyvä jatkaa.

 

marttiissakainen

Metsänhoitaja,yrittäjä: kansainvälinen bisnes.Asunut ulkomailla yli 30 vuotta.
Poliittisesti sitoutumaton.

Ilmoita asiaton viesti

Kiitos!

Ilmoitus asiattomasta sisällöstä on vastaanotettu