”Työväenliikkeen kaksi ongelmaa: Ei työtä eikä liikettä”
Sosialidemokraattisella työväenliikkeellä ei mene hyvin Suomessa eikä juuri muuallakaan. Onkohan missio hukassa? Ainakin se kaipaisi kirkastamista. Ketkä ovat työläisiä nyky-Suomessa ja mitkä ovat ne ydinasiat, joita pitäisi ajaa. Esim. asumistavasta ei voi enää päätellä puoluekantaa. Omakotitalo-alueella porvari ja duunari elävät usein sulassa sovussa naapureina.
Kun ay-liike on saavuttanut valtaosan tavoitteistaan pitäisi kyetä asettamaan nykyaikaan sopivia uusia tavoitteita. Vanhojen polkujen tallaaminen kolmikantoineen ja lakkolauluineen ei ole nykyaikaa.
Kansanvälisessä kilpailussa kunkin maan kilpailukyky ratkaisee menestyksen. Ellei työn tuottavuus ole riittävän korkea, ei työn tuloksellekaan löydy ostajia.
Eräs ydinkysymys on teollisten työpaikkojen säilyttäminen Suomessa globalisaation puristuksessa. Työpaikkoja siirtyy kiivaassa tahdissa maamme rajojen ulkopuolelle halpamaihin. Ongelma on yhteinen koko Länsi-Euroopassa.
Toinen ydinkysymys on nuorisotyöttömyys, joka ainakin osaksi johtuu edellisestä. Ääripäätä edustaa Espanja yli 40 %:n nuorisotyöttömyydellä. Keskimäärin EU:ssa nuorten työttömyysaste on yli 20 % !
Näihin ongelmiin ei perinteiset työväenliikkeen keinot enää tepsi.
Eräs tanskalainen koomikko kiteyttikin osuvasti asian parodioidessaan silloista Tanskan pääministeriä Poul Nyrup Rasmussenia, demari muuten hänkin:
”Meillä työväen liikkeessä on kaksi ongelmaa: EI OLE TYÖTÄ EIKÄ LIIKETTA”. Mitä pitäisi tehdä? En tiedä. Siinä taitaa olla Suomen demareidenkin ongelma. Ongelmaa ei helpota oikeistodemarin maineessa oleva presidenttiehdokas Paavo Lipponen, jonka kannatus on pohjalukemissa – kaukana demareiden gallup-lukemista.
Demareiden kannatus on laskenut reippaasti viime eduskuntavaaleista ja kannatuskäyrä sojottaa alaspäin. Entisen valtionhoitajapuolueen olisi löydettävä nopeasti uutta viiniä uusiin leileihin, muutoin kunnallisvaaleissa jytky osuu omaan nilkkaan.
Piditkö tästä kirjoituksesta? Näytä se!
Kolmikannan rapauttamisestahan ne ongelmat lähtivät alun perinkin, valtiovallan, työntekijä- ja työnantajapuolen istuttaminen samaan pöytään nimenomaan turvasi työllisyyden, kilpailukyvyn ja hyvinvoinnin. Jos edetään puhtaasti markkinavetoisesti, Suomella ei ole muuta kuin hävittävää, huomioiden sen että massatuotantoa pystyy tekemään lähestulkoon missä vain, Suomessa on korkeampi elintaso kuin kolmannen maailman maissa, Suomella ei ole massiivisia luonnonvaroja ja brändäys vie aikaa ja rahaa, eikä kumpaakaan ole liiemmin. Työväestön palkkatason alentaminen hidastaa kotimaanmarkkinoita ja myöskin kokonaiskysynnän turvaamiseksi tarvitaan työväenpuoluetta.
Oikeistolaisin opein murretaan hyvinvointivaltio ja tämä kaikki tulee taatusti kopsahtamaan myös duunarin nilkkaan. Ennenkuin rupeat haukkumaan työväenpuolueita, otappa paremmin selvää mitä kaikkea me teemme. Pintapuolinen mediatarkastelu ei nimittäin tasan kerro toiminnastamme niitä oleellisia juttuja.
Nykyiset demarit eivät ole luokkakantaista työväenliikettä.
On paradoksi, että työväenluokka (yli 90%jos lasketaan samassa asemassa olevat mukaan) on suurempi Suomessa kuin koskaan, mutta luokkatietoisuus
vähempää kuin aikoihin.
En minä hauku. Haluan vain tuoda esille, että on jämähdetty paikoilleen.
Kapitalismi, kasvottomat markkinavoimat, ovat yhtä raakoja pienelle ihmiselle kuin kommunismikin. Vietiinpä kumpaa ismiä tahansa äärimmäisyyksiin , siitä ei hyvää seuraa.
Työehtojen sopimisessa keskitetysti Helsingistä käsin on se huono puoli, että mistä he tietävät kehitysalueen pk-yrittäjän palkanmaksukyvyn?
Jokin kultainen keskitie pitäisi löytää.
Kyllä Suomessa on runsaasti luonnonvaroja.Puuta,turvetta,metalleja yms. joiden hyödyntäminen on vielä varsin alhaisella tasolla potentiaaliin nähden.Siitä vaan töihin!
Kirjoita uusi kommentti
Kirjaudu tai rekisteröidy kirjoittaaksesi kommentteja
Kommentoi 3 kommenttia